Päätin jo etten enää kirjoita tänne mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että jospa kuitenkin.  Rupesi ärsyttämään kun taas kerran menneisyyden jutut pyörivät mielessä. Miksi sitä jumittuu joihinkin tiettyihin juttuihin ja vaikka ne välillä painuvat jonnekin syvälle mielen sopukoihin niin esimerkiksi yksi ainoa kuva tuo kaiken taas pinnalle. Hauskinta näissä vielä on se että kun ne on aina pitänyt itsellään niin ei voi oikein kenenkään kanssa niitä puida ja vatvoa. Hah, ja sekin että sitten niitä vanhoja asioita nousee vielä useampi samaan rytäkkään sieltä pään syövereistä ylös. Se on kuin oksennusrefleksi, kun se ensimmäinen yökkäys tulee niin sitten sitä kamaa riittää ja riittää kunnes on aivan puhki-katki-kuollut ja mönkii sängyn pohjille toipumaan. Lääkkeenä voisi tällä kertaa olla mesekielto, facebook kielto ja ajatuskielto. Voisi jos pystyisi.