Koirat pääsivät tänään taas mallikoiriksi raunioille kun siellä oli tutustumiskurssilaisia perehtymässä maalimiestyöskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Mielenkiintoista nähdä kuinka moni tästä porukasta hakee ryhmiin treenaamaan. Kurssille hakeutujat kun harvoin tietävät että treeneistä on glamour kaukana. Erään kurssilaisen kommentti illan päätteeksi oli kuvaava "En arvannut että täällä olisi näin........kamalaa". Hän tarkoitti lähinnä piilojen likaisuutta ja niiden ahtautta ja muutenkin sitä ettei homma ole heikkohermoisille eikä sievistelijöille sopiva harrastus. Hyvä vain jos "epäkelvot" tipahtava heti kättelyssä kelkasta. Ei ole mukavaa tuhlata koulutusaikaa koirakoihin jotka puolikkaan kauden jälkeen katoavat kuin pieru saharaan.

Koirat olivat innoissaan kun pääsivät pitkästä aikaa raunioille hommiin. Toinen varsinkin olisi vielä jatkanut hommia eikä olisi millään poistunut radalta. No, muutama viikko enää kauden viralliseen aloitukseen.

Lauantaina olisi serkkulikan bileet. Olen tässä arponut menenkö vaiko enkö mene. Koitin kysellä ketä kaikkia sinne on tulossa kun en ihan välttämättä haluaisi paria tiettyä tyyppiä nähdä. Ei niistä kuulema ole tietoa tulevatko vaiko eivätkö, tylsää. Olisi kyllä kiva mennä kun ei olla serkun kanssa aikoihin nähty.... Ehkä mä meen tuli ne yhet tai ei. Voin sitten vaan pysytellä sopivalla etäisyydellä ettei tarvitse ruveta säätämään.

Kukaan ei ole vielä tehnyt tarjousta päänsärystä, ihan olisi vieläkin tarjolla ja edelleen halvalla lähtee. Ehkä jopa voisin hieman maksaa jos joku huolisi. Tai selkäkivunkin voin lahjoittaa. Nitkautin sen ilmeisesti etsintäkeikalla ja nyt oikea puoli alaselästä muistuttelee olemassaolostaan. Vanha vaiva joka iskee helposti jos vähänkin huolimattomasti hilluu.