Nimittäin räkää. Sitä vain tulee ja tulee, sielun syöverestä asti. Kurkkukipu ei onneksi enää ole kiusannut ja yskäkin on vain ajoittaista. On saanut jopa nukuttua ihan kohtuudella. Viikonloppu olisi ehkä pitänyt malttaa ottaa rauhallisesti, mutta eihän sitä pysty. Tuli siivoiltua niin eläinten kuin ihmistenkin asumuksia, lenkkeiltyä kaverin kanssa, pyykättyä, tiskattua.... Vau miten ahkera olinkaan. Joskus näköjään laiskallakin valoisat hetkensä.

Juhannuskin taas kolkuttelee. Miten se tuntuu aina tulevan niin nopeasti. Eihän kesä ole vielä kunnolla edes päässyt vauhtiin ja nyt jo mukamas on keskikesä. Nou nou. Tekisi mieli tehdä jotain uutta ja ihmeellistä mutta taitaa jäädä mieliteon asteelle jos sisko miehineen toteuttaa "uhkauksensa" ja tulevat meille. Voi vain toivoa ettei siskonmies taas pilaa koko juhannusta. Häneltä se kyllä onnistuu varsin näppärästi....