Kevät on vuodenajoista paras. Aurinko paistaa yhä vain useammin ja useammin, lumet (ai mitkä lumet???) ja jäät katoavat, linnut laulelevat....aivan loistavaa. Tämän viikon aikana olen todennut että kamera pitäisi olla koko ajan mukana. Maanantaina otoksia olisi saanut joutsenista, keskiviikkona  peuroista ja jäniksestä ruokailemassa sulassa sovussa samalla pellolla ja tänä aamuna jokavuotinen kurkipariskunta asteli ylväänä aamulenkin varrella. Upeita eläimiä kaikki. Olo on kovin etuoikeutettu kun pääsee näitä kaikkia näkemään vajaan viikon sisällä. Vaikka välillä rassaa asua syrjässä kaikesta niin tällaiset bongaukset korvaavat ne harvat harmistukset mitä joskus tulee.

Kevät tuo tullessaan myös harrastuskiireet. Hieman mietityttää miten ehtii ja jaksaa kaiken, mutta luotan siihen että kunhan homma rupeaa pyörimään niin kyllä se siitä taas suttaantuu. On pitänyt kuitenkin valmiiksi miettiä mistä voi repiä sen hengähdystauon jos iskee uupumus. Viikossa on selkeästi ihan liian vähän päiviä ja päivissä liian vähän tunteja. Se hyvä puoli tiiviissä tahdissa on ettei varmaankaan ehdi niin paljon miettiä kaikenmaailman ihmissuhdemurheita ja tilanteiden kummallisia heilahteluita. Ei ne kuitenkaan miettimällä mihinkään muutu joten turha sitten tuhlata voimavaroja siihen. Asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen ja jos ei niin sitten ei.