Triplabileet on biletetty ja hauskaa oli. Paljon uusia tuttavuuksia ja jokunen vanha tuttavuus oli menossa mukana. Kyylääjänaapuri sai varmaankin lisää harmaita hiuksia kun poppi soi ja ääntä riitti muutenkin. Taas mielessäni kiittelin ettei meillä ole naapureista riesaa... Uinuvaan baariinkin tuli menoa ja meininkiä kun meidän  lössi pelmahti paikalle. Ohjelmistossa oli hyvin äänekästä tanssahtelua niin lattialla kuin pöydälläkin, karaoken kera ja ilman. Ilta oli ihan ehdottomasti sunnuntain päänsäryn arvoinen.

Tuli kyllä mietiskeltyä kuinka erilaista elämää tuo baareilu on omaan ei-niin-kamalasti-baareilua sisältävään eloon. Hetken jo kävi mielessä että olisihan se ihan lystiä asustaa sivistyksen parissa ja rällästää vähän useammin hauskassa seurassa. Mutta toisaalta, olisikohan se nyt kovin hohdokasta jos baari olisi kuin toinen olohuone jossa pyörisi aina ne tutut kantistyypit? Ehkä elämällä voi olla parempikin tarkoitus kuin baareilu. Jotenkin ahdistavaa kun sunnuntaina rääppiäisillä porukat huokailivat kuinka tylsiä sunnuntait ovat kun kaikki hauskuus on ohi ja arki odottaa. Yh:t pohtivat lasten kotiintuloa ja kuinka raskasta niidenkin kanssa sitten on. Toki varmaan on raskasta huolehtia arjesta yksin mutta jotenkin vain vähän särähti. Ehkä pidän kuitenkin oman elämäni ilman lapsia ja mukavissa harrastuksissa rampaten.