Viiden päivän vapaa takana. Ei kovin kummoista inspistä palata työmaalle. Kevätkiireet painavat päälle ja ihmiset nurisevat kun heille ei löydy riittävästi aikoja. Kun vielä työkaveri on heittäytynyt joustamattomaksi niin siinä sitä sitten ollaan. Silloin kun hommia on vähempi hän jaksaa mainostaa kuinka voisi tehdä enempikin ja joustoa löytyy vaikka muille jakaa. Mutta auta armias kun aikataulut alkavat kiristyä niin jousto loppuu siihen. Äärettömän mukavaa.

Vappu meni rauhallisesti ilman hulinoita ja rähinöitä. Vapun päivänä suuri punainen suuntasi maaseudun rauhaan missä paska haisee ja banjot soi. Peltotyöt siis täydessä vauhdissa ja aromit sen mukaiset.
Pieni rakas ihminen oli jälleen viihdyttämässä meitä ja häneen oli iskenyt uusi "vaiva", änkytys. Taitaa ajatus kulkea nopeammin kuin mitä suu ehtii sanoja muodostaa. Toivotaan että kyseessä on ohimenevä vaihe ja että ihmiset pienen rakkaan lähellä tajuavat olla kiinnittämättä liikaa huomiota takkuilevaan ulosantiin. Muutoin jässikkä oli yhtä viihdyttävä ja ihmetystä aiheuttava oma itsensä. Koiranäyttelyssäkin hän jaksoi kummasti seurailla tapahtumia ja kannusti meitä kehän laidalla kun oli vuoromme käydä pyörähtämässä kehänauhojen sisäpuolella. Piti vain vahtia ettei vieraat koirat saaneet osaansa halauksista, tämä pieni ihminen kun ei ymmärrä pelätä minkään kokoista koiraa.

Murheita vapaiden aikana aiheutti ystävä jolla meni wapun vietto "hieman" överiksi, onneksi hänestä huolehdittiin eikä mitään lopullista päässyt sattumaan. Muutaman sydämenlyönnit kyllä jäi taas väliin kun kuulin mitä kaikkea olikaan tapahtunut.

Tuli muutenkin mietiskeltyä syntyjä syviä kun sai vain ollaja ihmetellä ja pitkästä aikaa irtosi jotain runontynkääkin paperille asti.