Olen aina nähnyt paljon unia ja välillä tulee kausia jolloin näen vielä normaaliakin enemmän. Nyt tuntuu olevan sellainen kausi päällä. Ilmeisesti on paljon asioita hautomassa pääkopassa ja niitä sitten prosessoin unien kautta. Mielenkiintoista on miten yhden yön aikana unet voivat heilahtaa ahdistavasta romanttiseen ja taas takaisin. Unissa tietää että jonkun asian pitäisi sattua ihan järkyttävän paljon tai jopa henki lähteä mutta se konkreettinen tuska ja kipu puuttuu. Samoin tietää jonkun asian tuottavan mielihyvää mutta jälleen se konkreettinen huippu jää kokematta. Turhauttavaa kun tavallaan kaikki jää kesken. Silti pidän unista, kaikkien pitäisi nähdä unia. Unissa voi tehdä asioita joihin ei oikeassa elämässä ikinä kykene, esim lentää, hypätä kalliolta alas vahingoittumatta, olla sellaisten ihmisten kanssa joihin on kadottanut yhteyden jne. Jopa ne kauhu-unet joista herää sydän miljoonaa pamppaillen ovat tarpeellisia. Miten ihanaa onkaan herätä sellaisesta ja ymmärtää olevansa turvassa. Unien maaillma on oma maailmansa josta toivottavasti ei tarvitse koskaan luopua. Olen joskus miettinyt näkevätkö ihmiset jotka ovat koomassa unia. Toivoisin että näkevät. Kaikenlaista sitä tuleekin mietittyä...