Viikonloppuna oli vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintäharjoitus Espoossa. Vaihteen vuoksi olin paikalla ilman koiraa. Mielenkiintoista nähdä se pelkkä ihmisnäkökulma etsintään. Suurin ero varmaankin on se että jalkapartion eteneminen on paljon hitaampaa kuin koiran kanssa työskentely. Hidasta ja tarkkaa. Katse pitää olla niin eteen kuin taakse ja jatkuvasti skarppina. Etsintäkurssilla painotettiin että fysiikan tulee olla kunnossa kun etsintäketjuun lähtee mukaan ja se kyllä kävi selväksi kun ketjumme "mummot" rupesivat hyytymään vaikka kulkivat helpoimmassa maastossa. Itse olin lähes koko ajan ketjussa ulommaisena ja näinollen myös vaikeimmassa maastossa. Tosin maasto oli silti helpohkoa, ei mitään hirmuisia pöpeliköitä. Jalkapartion Kerttu löytyi lopulta taajamatyyppisestä paikasta. Hauska oli kuunnella radioliikennettä kun partio toisensa jälkeen teki havaintoja omista Kertuistaan. Toisten Kerttu löytyi helpommin kuin toisten. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen ja siitä sai pinnallisen käsityksen tositoimista. Oltiinhan me kuitenkin vain muutama tunti liikekannalla kun tosietsinnät saattavat jatkua useampia vuorokausiakin. Tosin, tokihan miehitykset vaihtuvat mutta kuitenkin.