Tässä sitä ollaan kirjottamassa ekoja sanoja ekaan ikiomaan blogiin. Hassua. En olis osannut kuvitella että tähän haksahtaisin. Noh, kaikkea on vissiin  kokeiltava.

Jos alottais pirteästi valittamalla. Ensinnäkin joulu, ei vaan nappaa. Kauheeta pakkoa koko touhu. Pakko hommata lahjoja, pakko mennä sukulaisiin, pakko olla iloinen kun on joulu, pakko, pakko, pakko. Plaah.  No, kohta se on ohi vuodeks.

Ystävät. Tässä on viime aikoina ollu melkosessa puntarissa kaveruudet ja ystävyydet. Ite keitetty soppa ja turha vikistä mutta puntari on heilunut rankalla kädellä. Ollakko vai eikö olla, aika näyttää. En kovin usein haluis samassa jamassa olla. Onneksi on niitä tukipilareita jotka ovat ja pysyvät, sattuipa mitä tahansa.

Onnellisuus, mitä se on? Miksi ei voi olla onnellinen vaikka kaiken järjen mukaan kaikki on niin kuin pitääkin? Jos onni onkin jotain mitä pitää etsiä koko elämän. Saavuttamaton etu. Kadehdin ihmisiä jotka ovat järjettömän onnellisia. Vai ovatko sittenkään? Se mitä nähdään ei useinkaan ole totuus. Mistä erottaa aidosti onnellisen ihmisen? Onko onnellisuustta olemassakaan? Jos on niin voisiko joku tuoda sen edes näytille, voisin katsoa että olenko nähnyt sitä ennen.