Pieni punaiseni kävi hurmaamassa katsastusmiehen uusilla jarruletkuillaan ja on jälleen laillisesti liikenteessä. Päätin vihdoin uhrata uuteen bensatankkiin mutta olikin työn ja tuskan takana löytää sellainen. Jos olisin hakenut sen viime keväänä kuten aioin olisin päässyt halvemmalla. Tyhmästä päästä kärsii koko lompakko. Pienen punaisen henkilökohtaisen mekaanikon iloksi ajattelin ostella vähän muutakin pientä vaihdettavaa osaa. Oluen voimalla mekaanikko on kyllä hyvä olla olemassa jos omistaa pienen punaisen. Nyt pitäisi vielä löytää suurelle murheelliselle mustalle uusi koti. Ei raaskisi hyvää manopeliä ihan romuksikaan laittaa. Varmasti sille löytyy ottaja. Kunhan saisi netin pelittämään kotosalla olisi kaikki niin paljon helpompaa. Saisi rauhassa laitella ilmoituksia ja vahdata vastauksia. Noooh, ehkä Soneran masentaja piakkoin keksii missä mättää. Harmittaa vain tällainen lisäodottelu...