Kummallinen päivä. Tunteita, mielitekoja, muistoja.... Kaikkea mahdollista tuhoisaa. Kaikkea mistä pitäisi päästää irti, antaa olla ja jatkaa tasaisen (tylsää) elämää. Olen vain totaalisen kyllästynyt menetettyihin tilaisuuksiin ja "mitä jos" -ajatteluun. Miten sitä ei koskaan voi olla tyytyväinen. Muistan ajan (painajaismaiset vuodet) kun halusin elämän jota seksi ei määrää, kun sen sain ei sekään ollut hyvä vaan halusin elämän jossa minua halutaan, kun sen sain niin taas mentiin ääripäästä toiseen.... Päätin etten tarvitse ketään vaan päätän itse kaikesta ja olen "maailman vahvin". Kenenkään ei tarvitse hyysätä eikä huolehtia. Sainpa sitten senkin ja kuinkas kävikään? Osaan ja saan ja joudun huolehtimaan kaikesta ja enimmäkseen se onkin ok, mutta joskus olisi kiva saada tukea, kannustusta ja tieto siitä ettei ole yksin kannattelemassa kaikkea. Ei vaan vittu aina jaksa. Pitää ilmeisesti olla varovainen siinä mitä haluaa. Kumma juttu oikeastaan kun miettii kuinka moni asia on toteutunut kun on tarpeeksi halunut. Jos saisi valikon josta valita mitä kaikkea haluaisi koko elämän aikana toteutuvaksi, olis vakiomäärä toiveita jotka ehdottomasti haluaa tapahtuvaksi, osaisikohan sitä valita.