Ohops kun onkin vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Syksykin on virallisesti alkanut sitten viime höpinöiden. Syysaamut on ihania <3 Kirpeän raikas ilma, vienon huuruinen hengitys. Usva nousee järven pinnalta ja aurinko pilkistää pilven takaa. Ainoa mistä en syksyssä pidä on pimenevät illat. Ne hankaloittavat koirien harrastuksia ja ennakoivat kesätreenikauden päättymistä. Edessä pitkä, pimeä ja tylsä talvi. Toivottavasti syksy on pitkä ja suht kuiva. Samaa voisi oikeastaan toivoa talveltakin. Ei kiitos kovia pakkasia eikä montaa metriä lunta. Tosin mikäli ilmastonmuutokseen on luottaminen niin kinoksia ei ole odotettavissa.

Tämä syyskuun alku on odottelun aikaa muutoinkin. Seuraavien viikkojen aikana selvinnee yhden nelijalkaiseni terveydentila, samaten isäni terveydentilaan saadaan toivon mukaan jotain tolkkua. Molempien kohdalla voi tällä hetkellä vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Hyvät uutiset olisi enemmän kuin tervetulleita. Putoaisi kaksi kiveä sydämeltä.

Viikonloppu oli täynnä tohinaa. Lauantai meni pikkuötiäisten kera Tanpereella. Päivä sisälsi ahkerointia, tuttujen kanssa pulinointia, sydämen tykytyksiä ja autossa istumista. Onko paljon tylsempää keksitty kuin yksin hurruuttelu?
Sunnuntaina vietettiin koiramaista syyspäivää. Aamupäivän esittelin porukoille raunioharrastuksen saloja ja iltapäivällä tutustuimme canicrossiin, eli koirajuoksuun. Tässä lajissa koira on kytkettynä omistajan vyötärölle ja sen on tarkoitus tasaisesti vetää juoksevaa omistajaansa. Meidän neljän poppoo onnistui lukemaan karttaa hieman omilla tulkinnoilla sillä seurauksella että vedimme puolet pitemmän lenkin kuin muut xD Ja ei, emme todellakaan juosseet koko matkaa.... Totesimme että omistajien juoksukunto kaipaa hieman hiomista. Pääsimme/jouduimme myös "filmitähdiksi". Ensi kuussa pitäisi markkinoille tulla koirien hyvinvointi DVD ja kuvausryhmä kaipasi siihen vähän lisää materiaalia. Siellä sitä sitten värjöteltiin järven rannalla ja odteltiin sopivaa auringonvaloa ilmaantuvaksi jonka jälkeen tohinalla koirat suoraan riviin paikallamakuuseen. Helpommin sanottu kuin tehty pistää neljä eri kokoista koiraa suoaan riviin kun aina joku sitten nousi/liikkui. Noh, kaipa sieltä leikkaamalla saadaan hienoa materiaalia :)