Miukun marinat

Lepää rauhassa ystäväni :(

2008-12-17T13:07:00+02:00

"Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulussa
kukkiva kunnas,
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet."
-Jukka Kuoppamäki-

Olit vasta nuori tyttönen kun tutustuimme, nuori olit vieläkin kun lähdit. Liian nuori.

Hyvästi ystäväni. Toivottavasti Sinulla on nyt hyvä olla.

Pelottaa

2008-12-12T10:01:00+02:00

Ystävän facebook sivulla on niin pelottavaa tekstiä että meinaa jalat lähteä alta. Jos kirjoitukset pitää paikkansa ei ystävää enää ole. Selvittely on menossa mitä ihmettä on tapahtunut. Päässä pyörii vain kysymyksiä, mitä, miksi miten, mitä helvettiä? Juuri viime viikolla ajattelin häntä kun ajelin läheltä hänen nykyistä asuinpaikkaansa. Olisi pitänyt soittaa, kysyä mitä kuuluu. Toivon että mitään pahaa ei olisi tapahtunut, luulen että toivo on turhaa :(

Filmitähden palvelija

2008-12-05T09:54:00+02:00

Sain eilen käsiini lähes uunituoreen Koirien hyvinvointi -dvd:n. Se on tehty yhteistyössä KIVA-teamin ja poptorin kanssa ja siinä väännetään rautalangasta miten koiria voi helpoin kotikonstein virikkeistää. Usein sekoitetaan termit aktivointi ja virikkeistäminen, näiden kahden eroa pyritään dvd:llä selkiyttämään. Mielestäni siinä varsin hyvin onnistutaankin. Meidän poppoosta siinä vilahtaa juniorimme, ja meikäkin mennä porskuttaa lippis vinossa, mutta ei siitä sen enmpää xD Oli hauska katsoa pätkää kun siinä oli niin paljon tuttuja koiria ja ihmisiä.

Huomena juhlitaan jälleen Suomen itsenäisyyttä, joten ei muuta kuin hyvää juhlapäivää kaikelle kansalle.

Yörallia

2008-12-02T10:28:00+02:00

Voi jösses näitä meidän huushollin yömeininkejä. Pikkukissa riehuu ja rallittaa pitkin yötä. Se muun muassa tiputtelee tavaroita pöydiltä jolloin koirat saa hepulihaukkuraivarikohtaukset. Nuku siinä sitten. Ja jokaisen hepulirallituksen jälkeen juuri kun saa unen päästä uudelleen kiinni niin sama rumba toistuu. Viime yönä meni hermo totaalisesti ja heitin koko poppoon, senioria lukuunottamatta, olkkarin puolelle ja ovi kiinni. Sillä seurauksella että tyypit nuohosivat oven takana ja ihmettelivät että mikäs juttu tämä nyt on. Kun sitten avasin oven niin loppuyö meni rauhallisissa merkeissä. Aamu oli varsinainen kissan omistajan painajainen, totaalilöysät, haisevat kissanpaskat rappusten alla. Itku meinas jo päästä siinä vaiheessa.... Ihanaa kun on eläimiä talossa, or not.

Sittenkin....

2008-11-28T09:32:00+02:00

Päätin jo etten enää kirjoita tänne mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että jospa kuitenkin. Rupesi ärsyttämään kun taas kerran menneisyyden jutut pyörivät mielessä. Miksi sitä jumittuu joihinkin tiettyihin juttuihin ja vaikka ne välillä painuvat jonnekin syvälle mielen sopukoihin niin esimerkiksi yksi ainoa kuva tuo kaiken taas pinnalle. Hauskinta näissä vielä on se että kun ne on aina pitänyt itsellään niin ei voi oikein kenenkään kanssa niitä puida ja vatvoa. Hah, ja sekin että sitten niitä vanhoja asioita nousee vielä useampi samaan rytäkkään sieltä pään syövereistä ylös. Se on kuin oksennusrefleksi, kun se ensimmäinen yökkäys tulee niin sitten sitä kamaa riittää ja riittää kunnes on aivan puhki-katki-kuollut ja mönkii sängyn pohjille toipumaan. Lääkkeenä voisi tällä kertaa olla mesekielto, facebook kielto ja ajatuskielto. Voisi jos pystyisi.

Ei koskaan enää

2008-10-02T14:46:00+03:00

Ensimmäinen kurssiviikonloppu lähestyy, viikon verran armonaikaa, ja samalla lisääntyy paniikki, unettomat yöt, päänsärky....kaikki mahdollinen mitä vain kuvitella voi. Ikinä, ikinä, ikinä en enää lähde tällaiseen ralliin mukaan. Jos ei olisi muuta puuhaa kuin järkätä kurssiasioita niin menisihän se siinä, mutta kun kaikki muu rullaa samanaikaisesti ja kaikkialle pitäisi ehtiä ja muistaa miljoona asiaa niin alkaa rajat paukkua vastaan. Kun koittaa ensi vuoden huhtikuu niin huokaisen isosti, silloin urakka on toivon mukaan onnellisesti päätöksessä.

Unettomista öistä pitää kurssiasioiden lisäksi huolen kisujuniorimme. Se kun tykkäisi yöllä tehdä ihan kaikkea muuta kuin nukkua. Milloin se vetää rallia pitkin huushollia, milloin tulee sänkyyn kiusaamaan koiria. Yritä siinä sitten nukkua kun pitää toimia erotuomarina ettei kissi ole märkänä länttinä seinällä. Se ei ihan ymmärrä ettei terrierin kiusaaminen keskellä yötä ole kovin loistelias idea.

Sainpa tuossa alkuviikolla elämäni kalleimman autokyydityksen. Olo oli kuin kuningattarella kun istuin suuressa, vitivalkeassa, upo uudessa Jaguaarissa. Nahkaverhoilut sisällä, kojelaudassa puuta. Auto oli kuulemma ihan karvahattuversio (hieman vaikea uskoa....) ja hintaa sillä about 65 000euroa. Olihan se upea menopeli mutta en ihan äkkiä maksaisi peltilehmästä tuollaisia summia. Onhan se kiva että joillain on varaa...

Ison maailman meininkiä :(

2008-09-24T11:12:00+03:00

Taas ampumavälikohtaus koulussa. Ei siis jäänyt Jokelan tapaus ainoaksi laatuaan. Miten joku voi pimahtaa niin pahasti että päättää teurastaa ikätovereita, tai ylipäänsä muita ihmisiä, noin säälimättömästi? Ampuja on jäähyväiskirjeiden perusteella suunnitellut tällaista iskua jo monta vuotta. Miten siis on mahdollista ettei tässäkään tapauksessa kukaan osannut aavistaa mitään? Onko hän ollut niin yksin ja eristäytynyt ettei ole ollut ketään joka asian olisi voinut havaita? Paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Voi vain aavistella sitä kysymysten tulvaa joka uhrien omaisten ja läheisten mielessä myllertää. Voi vain aavistella sitä tuskan ja vihan määrää.
Syvin osanotto kaikille joita tämä tragedia koskettaa lähimmin.

Hulinaa

2008-09-15T11:11:00+03:00

Hain meille eilen uuden perheenjäsenen, pienen kisupojun. Siitähän se riemu repesi lauman kesken. Koirien kanssa saa olla tarkkana etteivät ne innostu liikaa eivätkä saa mitään joukkohysteria -murhakohtausta. Vanhemmat kissat kiukuttelevat toisilleen, murjottavat jemmassa eivätkä tule lähellekään tulokasta. Yön vietin sohvalla ja koirat makkarissa isännän kanssa. Pieni nukkuikin viekussa liki koko yön <3 Saapa nähdä kuinka monta yötä pitää mennä näillä järjestelyillä. Päiväksi itikka jää nyt aluksi eteiseen ja vessaan ja muu lössi toiselle puolelle ovea. Poitsu on ihan älyttömän rohkea, luottavainen, reipas ja vaikka mitä.

Pieni punainen on nyt putkistoltaan kunnossa. Kelepaa cruisailla. Melkein pari sataa siihen upposi euroja mutta jospa se nyt pysyisi kasassa ilman suurempia vikoja. Toivossa on hyvä elää. Kyllä ne pajan miehet hieman katsoivat alta kulmiensa kun huomasivat että sen ikäiseen auton oli laitettu uusi bensatankki, käsijarru- ym vaijeria ja putkea. Sanoin heille että tokihan sitä kannattaa hyvää autoa vähän laitella. Eivät olleet kovin vakuuttuneita ilmeistä päätellen... Seuraava päämäärä on pakokaasumittaus ja sitten marraskuun alussa se katsastus.

Itkupilli

2008-09-12T09:32:00+03:00

Perjantai tuli aloitettua itkulla. Kommenteissa oleva kaunis runo sai aikaan kunnon vesiputousilmiön. Se toi lohtua mutta myös surua. Ja haikeutta.
Eilen kun istuin pimenevässä metsässä, hakuhommissa olevaa koiraa odotellen, mietiskelin taas miten voisin järjestellä elämääni uusiksi. Paikkakunnan vaihdos ajatus tökkäsi siihen että tänne jäisi kaikki koirajutut ja mahtavat treenikaverit :(

Pienen punaisen kesäloma päättyi eilen. Se piti laittaa tulille syystä että hurruutin tänään töihin sillä. Piti testata herääkö se ylipäänsä henkiin. Iltapäivällä on treffit putkimiehen kanssa, siis pakoputkimiehen. Kahtellaan pieni (toivottavasti hyvin pieni) hinta-arvio pakoputken vaihtamisesta. Jos nyt saisi pakoputkiasian kuntoon niin mikäköhän siitä seuraavaksi leviää... Minun tuurilla kone ja se on sitten se viimeinen niitti. Toivoisin että kun siihen on nyt pistetty rahaa kiinni jonniin verran niin että se pelittäisi ainakin vuoden päivät. Marraskuussa odottaa katsastuskin, yök.

Hyytymys

2008-09-10T11:23:00+03:00

Voi kun olisi aamulla saanut hautautua peittojen alle ja jatkaa unia. Olisin nukkunut koko päivän. Pakkohan se oli ylös nousta ja raahautua töihin. Onneksi tiedossa on hiljainen loppuviikko, luultavasti ainakin. Jos vaikka saisi hoideltua rästiin jääneitä asioita. Ärsyttävää kun niitä on kerääntynyt. Pieniä juttuja joiden hoitaminen ei veisi kauaa aikaa jos vain saisi aikaiseksi. Mutta kun ei. Ei vaan jaksa kiinnostaa ja sitten ne kuitenkin painaa takaraivossa koko ajan. Iltaisin on rättiväsynyt, hyvä ettei istualleen nukahda, mutta kun kömpii punkkaan alkaa kaikki asiat pyöriä mielessä ja uni katoaa sen sileän tien.

Pimeys
Katson valoa näkemättä sitä.
Näen vain pimeyden joka seuraa joka paikkaan.
Päivästä toiseen se hiipii kannoilla ja kun käännyn
sitä karkottamaan, näyttää se minulle kieltä ja jatkaa seuraamista.
Jos vain jatkan matkaa niin väsyykö se?
Jääkö jonnekin matkan varrelle uupuneena, luovuttaneena?
Ehkä se ei saa minua kiinni, ehkä se löytää toisen uhrin, ehkä se kuolee pois.
Ehkä, mutta vain ehkä.